Blogi avaa tilaa vuorovaikutukselle

Jokaisen webloguutisen (post) jälkeen on useimmissa julkaisujärjestelmissä mahdollisuus jutun julkaisijan niin halutessa esittää kommentti jutusta. Esimerkiksi tässä käytetty Blogger-järjestelmä antaa julkaisijalle mahdollisuuden valita ensinnäkin se, voiko kommentteja lähettää ja toiseksi se, saako kommentteja lähettää kuka tahansa. Kommenttien lähetysoikeuden voi rajata koskemaan vain järjestelmään kirjautuneita. Olen antanut kenelle tahansa oikeuden kommentoida. Lähetän itse ensimmäisen kommentin tähän juttuun. Liity kokeilujoukkoon eli kommentin ei tarvitse välttämättä olla kovin syvällinen. Tutustu välineeseen!

Huomaathan, että kirjekuoren kuva tarkoittaa toista asiaa: voit lähettää suoran linkin kyseiseen webloguutiseen sähköpostilla tuttavallesi. Comments-painikkeen klikkaaminen ei tässä formaatissa aina osu heti kohdalleen vaan tulee huti kirjekuoreen. Kommentti on ponnahdusikkuna. Harmillisen millitarkkaa.

Oma blogipolkuni

Ensimmäisen blogini perustin 9.8.2004. Koska valmistauduin seuraavana lukuvuonna opettamaan verkko-opettajia verkkopedagogiikkaan, ajattelin, että voisi olla kiinnostavaa avata verkkopäiväkirjalla auki verkkokurssin suunnitteluprosessia. Kirjoitin muutaman kerran päiväkirjatyylillä siitä, kuinka suunnittelen verkkokursseja ja verkko-opetusta, mutta sitten menetelmä alkoi tökkimään. Ajatusvirtatekstiä tulee liikaa ja siinä on liikaa minämäisyyttä. Eihän sellaista jaksa kukaan lukea. Jätin sivun kuitenkin hautaamatta. Vaikka ällöttää katsoa sitä, se on hyvä vertailupinta seuraaville kehitelmille.

Toinen blogini kerää verkkopedagogisia linkkejä Internet-retkiltä. Sillä on paljon käyttöarvoa. Ensinnäkin se toimii itselleni avoimena suosikit-kansiona, jonka tavoitan miltä tahansa Internet-yhteydessä olevalta koneelta. Toiseksi siihen voi lisätä vihjeitä ja kommentteja sisällöstä. Ja kolmanneksi, voin käyttää sitä oppimateriaalina verkko-opettajille. Linkkien bloggaaminen sujuu omalla koneella todella vaivattomasti. Olen asentanut Googlen työkaluriville Blog This! -painikkeen. Linkin ja vihjetekstien lisääminen blogiin ei vaadi, kuin muutaman sekunnin.

Monet blogit ovat verkkolehtiä. Seuraava oma tuotokseni olikin verkkolehden perustaminen. Olen Kotkan aikuislukion opinto-ohjaaja. Siinä työssä nopea ja kätevä tiedottaminen on eräs työsarka. Opon Sanomat on vakiintunut tärkeäksi työvälineekseni. Vuorovaikutteisuus toimii blogimuotoisessa verkkolehdessä hauskasti: kun kirjoitan jotain väärin, saan usein muutaman hetken päästä palautetta virheistä.

Filosofian kurssia opettaessani havaitsin, että käymme tunnilla paljon sellaista opiskelua ohjaavaa keskustelua, josta jäävät paitsi kaikki ne, jotka eivät satu olemaan paikalla. Etäopiskelijoilla on vain kolme lähiopetuskertaa. Työesteiden ja sairastumisten vuoksi monella on vaikeuksia osallitua edes näille. Lähiopetuksen hyviä kysymyksiä ja selvityksiä teki mieli jakaa nopeasti myös etäopiskelijoille. Avuksi taipui filosofian tuutorointiblogi. Samalla blogilla voin jatkaa ensi vuonna. Blogin työvälineisiin kuuluu hyviä muokkaustoimintoja ja minkä tahansa jutun voi myös poistaa tarvittaessa, joten voin ensi vuonna hyvin kätevästi hyödyntää tämän vuotisia sivuja pienellä muokkauksella ja uudet täydennykset taas kasautuvat seuraavan vuoden aineistoksi.

Viimeisin blogini on tämä Opi blogilla! Teen tämän Tieto- ja viestintätekniikan aineopintojen kurssille Tvt:n käyttötavat verkko-opetuksessa. Arvelen, että samalle aineistolle tulee käyttöä myöhemminkin.

Weblogien historiaa

Rebecca Blood on koonnut taustatietoja ja historiakatsausta weblogeista. Hän on alan ammattilainen, joka on muun muassa äskettain julkaissut Weblogien käsikirjan. Historia alkaa vuodesta 1997. Ensimmäisenä nimitystä weblog käytti Jorn Barger vuonna 1997.

Eräiden vaiheiden kautta kehittyi Blogger-järjestelmä, jolla tämäkin blogi julkaistaan. Bloggerin sivuilla on selkeästi ja tiiviisti esitetty vastaus kysymykseen, mikä weblogi on. Toinen hyvä esittely löytyy Lokarin sivuilta (HY/valtiotieteellinen). Katso myös Jere Rytkösen toukokuussa 2003 kirjoittama lyhyt kuvaus Weblogeista yliopistolla (HY/valtiotieteellinen). Taustalla oli halu luoda helppo jokamiehen julkaisujärjestelmä, joka ei vaadi suuria HTML-taitoja. Loistavaa weblogissa on mahdollisuus päivittää sivuja miltä tahansa Internet-yhteydessä olevalta koneelta selaimen avulla. Valtiotieteellinen myös toimittaa blogitekniikalla Piirtoheitin-nimistä verkkolehteä.

Bloggeriin on voi lähettää uutisia myös sähköpostilla. Tätä voi hyödyntää esimerkiksi niin, että kaikki opintoryhmälle menevät sähköpostitiedotteet julkaistaan samalla kertaa myös weblogissa. Jos käytettävissä on sähköpostilla varustettu kännykkä, voi opettaja tai opiskelija lähettää vaikkapa opintokäynnistä havaintoja ja valokuvia suoraan kurssin weblogiin.

Suomalaista blogimaailmaa kokoaa verkkosivusto nimeltään Pinseri. Kun tutkit Bogilistan avulla julkaisuja, huomaat, että valtaosa blogeista on julkisia yksityissivuja. Sovelluksia oppimisen maailmaan saa etsiä. Helsingin yliopiston valtiotieteen laitos on Lokarillaan kehityksen tältä osalta eturintamassa.

Weblogin tekijä voi määritellä, näkyvätkö hänen sivunsa blogilistoilla ja blogihauissa. Blogien kautta voi myös tavoitella yhteyksiä toisiin saman alan ihmisiin. Itse en hae yhteyksiä muihin, joten olen kieltänyt listaukset. Tällä hetkellä virikkeitä ja infoähkyä riittää muutenkin. Ehkä joskus tilanne on toinen, ja blogiyhteisöllisyys alkaa kiinnostaa.

KnowNet

KnowNet (otsikossa linkki) on verkkopalvelu, joka tuottaa webratkaisuja yhteisöllisen oppimisen käyttöön sekä kokoaa tutkijoita ympäri maailmaa pohtimaan yhteisöllisen oppimisen menetelmiä verkkomaailmassa. KnowNet yhdistää teknisen websuunnittelun avoimen lähdekoodin julkaisutuotantoon ja sisällöllisiä piirteitä tutkivaan kehitystyöhön (the SIGOSSEE project - a Special Interest Group in Open Source Software for Education in Europe).

KnowNet:in eräs perustajista. Mike Malloch on perustanut on-line-oppimista pohtivan weblogin, josta asiasta kiinnostunut löytää hyviä virikkeitä.

Päiväkirja, oppiminen ja tutkimustyö

Päiväkirja tutkii havaintoja ja ajattelua. Havaintopäiväkirja on tieteellisen tutkimustyön tärkeä väline. Päiväkirja avaa ajattelijalle itselleen näkymän omaan mieleen ja sen prosesseihin. Päiväkirja on kuin tässä-ja-nyt -työmuistin dokumentti: tätä näin, tätä ajattelin. Päiväkirja voi kirjata nopeasti katoavia hetkiä. Olen itse usein harmitellut sitä, kuinka oppimistuokioiden loistavat oivallukset haihtuvat nopeasti tavoittamattomiin. Merkittävä kysymys painuu unholaan. Älykäs ihmetys katoaa menneisyyden hämäriin. Eräs unelmani on, että avoin oppimistapahtumia kirjaava päiväkirja voisi tallettaa ja esittää yhä uudelleen näitä nopeasti ohi kiitäviä oivalluksen hetkiä. Alla kuva omasta päiväkirjastani lukiovuosilta. Tein havaintoja Lutikka-klubin Siikalahden retkeltä Parikkalasta 11.3.1981. Kuvassa Läähättäjän saari. Retkellä opin tunnistamaan pikkulimaskan. Piirsin siitä kuvan päiväkirjaan ja samalla tajuntaani lähtemättömästi.

Kuinka soveltaa weblogeja oppimiseen?

Kirjoitin kesällä 2004 verkkokäsikirjoitusta verkko-opiskelusta ja törmäsin ensimmäistä kertaa ilmiöön weblogi. Asia ei tietenkään ollut kovin uusi siinä vaiheessa. Selvitän myöhemmin hiukan historiaa. Mutta henkilökohtaisessa opettaja-ohjaaja-historiassani se oli uusi oivallus ja käänne. Ensimmäinen löytämäni weblogi oli Janne Ruohiston (aloitimme aikuiskavatustieteen samalla vuosikurssilla) valtiotieteellisessä tiedekunnassa ylläpitämä sivusto (ei toimi enää), joka kokosi katsauksia aikuiskasvatustieteen kansainvälisistä aikakausjulkaisuista. Hän tiivisti tietoa, tarjosi suoria linkkejä verkkojulkaisuihin ja arvioi omasta näkökulmastaan artikkeleiden ajankohtaisuutta. Tarkemmilla seikkailuilla havaitsin, että suuri osa weblogeista esittelee yksityisten ihmisten yksityisiä ajatuksia, kokemuksia, mielipiteitä ja dokumentoitua arkea. Weblogi voi olla vaikka mitä. Innostuin miettimään, mitä se voisi olla oppimisen maailmassa.